keväinen luontoretki Helsingissä

Eilen valjastin selkäni kamerarepulla ja hyppäsin fillarin päälle aikeissa tehdä kunnon luontoretki. Tuli poljettua ainakin 30 kilsaa ja nähtyä paljon luontokappaleita. 

Tapanilan kulmilla kirmaili iloinen lokkilauma. Tai parvi. Kivoja tyyppejä kun eivät kirkuneet ja tuossa alapuolella voisi vaikka grillata, eikä ne tulisi varastelemaan makkaroita. En kyllä tiedä, saako liikenneympyröissä grillata.

Ihan siinä vieressä on on koirapuisto, jossa voi treenata agilityä. Siellä näin tämän kamalan pitkäkaulaisen saksanpaimenkoiran. Ehkä sukua kirahville.

Päätin lähteä kohti etelää ja Viikissä törmäsin pikimustaan, kesyyn gorillaan. Siinä se istui kävelytien reunassa ihan kirjaston kulmilla. Tosi söpö. Harmi, ettei ollu banskuja mukana, olisi saanut syöttää tuolle. Ainakaan mitään kieltotaulua ei ollut näkyvillä.

Viikissähän on Yliopiston neljä tiedekuntaa ja yksi niistä on eläinlääketieteellinen. Joku vakavasti sairas lehmä on päässyt karkuteille ja jäänyt lepäilemään tuon katoksen päälle eikä suostu tulemaan sieltä alas. Sillä on tunnistetiedotkin tuolla takapuolessa.

Viikissä vastaan tuli myös rouva pienokaisineen. Luna-koira oli jo liki 11 v, mutta sai  rataskyytiä päivittäin.

Matkan varrella oli paljon ihmisiä ja osa oli kiivennyt torneihin. Mutta tuskin siellä mitään kovin vaarallisia eläimiä oli liikkeellä, kun jotkut seisoivat ihan rauhallisina maassa.

Yllättäin näin kivoja töyhtöpäitä nokkimassa kosteikolla. Niitä oli useita ja välillä lentelivät ja pitivät kivaa meteliä.

En tajunnut, että olin polkenut jo näin kauas! 

Sen verran järkytyin tuosta yllättävästä Amerikkaan joutumisesta, etten ole ihan varma, oliko tämä puhveli tuolla läntisellä Pohjois-Amerikkan mailla vai Kivinokassa.

Herttoniemen siirtolapuutarhassa asteli erittäin isokokoinen kurki. Saattaa olla myös harmaahaikara. En oikein tunne näitä lintuja. 

Kivinokan uimarannalla olisi ollut telttasauna, mutta ei ollut lämpimänä. Kävin ystävän mökillä kuikuilemassa ja kappas vaan, siellähän pidettiin jo taukoa remppahommista. Mökin ihastelun jälkeen polkaisin kotimatkalle.

Viikissä törmäsin tuttuihin ja poikkesimme kahville Gardeniaan. Siellä on se trooppinen puutarha ja nämä suomilinnut eivät jaksa elää tropiikissa ja olivat siksi siellä kahvilan puolella. Aika lämmintä ja kosteaa kahvilan puolellakin on. Samainen töyhtis, minkä näin ulkona, oli tullut sisätiloihin kuivattelemaan jalkojaan.

Oranssijalkainen voisi olla meriharakka, mutta en ole varma. Kivellä istuu erästiainen tai joku muu. Siis en kertakaikkiaan tunne näitä porukoita. Olisi pitänyt katsoa nuo nimilaput. Lintukirja on, mutta se on mökillä. Voisikohan tuo kepin päässä oleva olla keltavästäräkki?

Kuvasta tunnistan urossorsan ylhäällä vasemmalla. Sen vieressä ehkä telkkä ja musta on varmaan mustakana. Molemmat näin myös livenä, mutta en jaksanut kaivaa kameraa laukusta.

Nyt taidan tuntea nämä! Värikäs on sinitiainen ja toinen on kuusitiainen. Jälkimmäisen päättelin tuosta kuusen kävystä jota se yrittää syödä kita auki. Tai ehkä se vaan laulaa, mene ja tiedä näitten jutuista.

Äiti-oranki oli tuonut pikkuisen vauvansa kurkistelemaan sukulaisiaan. Normaalisti se asuu tuolla tropiikissa, mutta käy välillä asiakaspuolella kahvilla. Aion vastaisuudessa keskittyä näihin isompiin eläimiin. Linnut on jotenkin niin hankalia ja vilkasliikkeisiä. Usein ne piilottelee itseään ja huutelee salapaikoistaan. Siinä ihminen sitten turhautuu ja lähtee pois. 

Kuitenkin ihan hyvä ja monipuolinen luontoretki. Kotona ehdin viedä fillarin varastoon ja sitten tuli sade. Jo Kivinokassa alkoi tuulla ja koko kotimatkan ajan se tuntui vain yltyvän. Ei mikää lempeä kevättuuli vaan kunnon kiduttava kylmätuuli. Onneksi pääsin lämmittelemään ja rentouttamaan riutunutta kroppaani saunan sulolämpöön.

Turku Åbo

Nyt voin sanoa käyneeni Turussa. Olen siellä käväissyt aieminkin, mutta ne on ollut semmoisia Turun laivalle menoja, korismatseissa käyntejä ja työmatkankin sinne olen joskus muinoin tehnyt. Näillä aiemmilla kerroilla en mitään koko kaupungista nähnyt, mutta nyt on nähty sitä ja tätä. Oppaaksi minulla oli onni saada hyvin kaupungin tunteva Tilkkuilo!

Oppaani seisoi aseman kulmalla, kuten oli luvannutkin. Rautatieasemalta lähdimme kävelemään pitkin Käsityöläisenkatua. Matkan varrella osui silmiin useita upeita rakennuksia. Tämä kaunis talo on Puutarhakadulta.

Kauppahallit ovat aina mahtavia. 

Hallissa oleva junanvaunukahvila oli hauska.

Penkit, pöydät ja hattuhyllyt vanhaan tyyliin. Ei sentään heilunut kuin juna. Tosin ei me sitä käyty testaamassa oli muut paikat mielessä.

Hallissa ei saanut velttoilla pullo takataskussa, polttaa tupakkia eikä olla koiran vietävissä. Minut kyllä yllätti se, miten paljon kaupungilla oli eläimiä.

Kaksi alpakkaa piti lounastaukoa pienessä pilttuussaan keskellä katua. 

Eikä siitä kauas tarvinnut köpötellä, kun tämä nälkiintynyt hevonen tuli vastaan. Olisi tehnyt mieli hakea hieman alpakoiden apetta tälle ressukalle.

Rafael Saifulin on tehnyt tämän Onnenhevosen. Ensin nimi vaikutti oudolta, Onnenhevonen ja noin laiha. Voi laihuus tietty olla jollekin onnellisuuden mitta. Mutta ei se siitä ole nimeään saanut. Hevosen koskettamisen sanotaan tuovan onnea. Hevonen kuuluu kolmen onniveistoksen ryhmään, jotka Saifulin teki vaimonsa muistoksi. Veistokset ovat rakkauden ja inhimillisyyden symboleja. Teos on valettu pronssiin Milanossa ja sen pintaa peittää eri maiden rahoja ja kunniamerkkejä. Tämä on jo kerran jouduttu poistamaan ilkivallan takia. Saifulin vahvisti hevosen jalkoja ja Loimaan kivi lahjoitti sille kunnon jalustan. Nyt turkulaiset antakaa hoikkajalan olla rauhassa!

Pinnassa on todella paljon katsottavaa. 

Miksi lehmän suunpielet menee alaspäin? Ei hymyilyttänyt, ei sitten millään, vaikka yritin kaikkea; chees, muikku ja mitä niitä nyt onkaan.

Hylje seisoskeli kaupunki-infon edessä.

Joo-o, kyllä Turussa on myös norsuja. Ainakin tämä yksi seistä pönötti Historian ja nykytaiteen museon korvilla. Rakennus on ollut Hans von Rettingin yksityinen palatsi. Norsu näyttää joko koveralta tai kuperalta, kun sitä katsoo noin tai näin. Tuijottele ja ihmettele. Jokiranta on viehättävä, jopa tuulisena lumettomana talvipäivänä. Saati sitten kesällä!

Hauskoja tyynyjä! Tämä on niin #kissmyturku !

Turussa on kuulemma ollut ratikka, mutta ei enää. Kai ne kuitenkin sitä kaipaa, kun kankaisiinkin ovat sen painaneet. 

En olis ikinä uskonut, että åboriginalit onkin tehty Afrikassa! Ihan mieletöntä, kuitenkin ne oli ihan vaaleita. Vain Turussa kaikki on mahdillista! 

Ihan tässä Vähätorin lähellä käytiin syömässä.

Paikka oli Tiirikkala ja lounaana Maalaissalaatti. Mahtava annos ja vielä hyvää! Samaan alle kympin hintaan kuului kahvit ja laskiaispullat. Suosittelen laskiaisen jälkeenkin. Silloin varmaan joku toinen jälkkäri.

Maan allakin sujuvasti liikkuva opas tiesi tällaisenkin paikan Linnankadulla! Avaimen hän osasi hakea läheisestä ravintolasta ja sitten kierreportaita alas ja kellarista löytyi Pyhän hengen kappeli. Kappeli on rakennettu ikivanhan kirkon kuoriosan raunioille. Tätä voi varata ja mennä vaikka naimisiin, jos on löytänyt hyvän puolison. Kappelia ylläpitää Casagranden suku.

Tämä on upein Jeesus + risti-kombinaatio, minkä olen nähnyt! Tosi kärsimystä, rautalanka kuvastaa sitä hyvin.

Jo ennen kappelivierailua käytiin Koulussa. Komea oli ovenripa, mutta ei täältä oppia saanut, olutta kylläkin. Ja Apteekista ei saa päänsärkyyn apua, mutta sen sijaan saattaa saada päänsärkyn, jos pitkään viihtyy. Koulu oli upea rakennus, varmasti ihan erilainen tunnelma siellä on aikanaan ollut kuin näissä nykyajan lättänöissä kouluissa, jotka on niin matalia, että pitemmät pojat joutuu kulkemaan selkä kumarassa.

Kaikenlaisia patsaita, oikein hienoja ja historiallisia tavatiin, mutta tämä oli outoudessaan ihan ylivertainen. En löytänyt mitään tietolaattaa, josta olisi käynyt tekijä ilmi. Ehkä se ei halunnut tulla julkisuuteen. Ymmärrän. Taitaa olla joogi.

PS. Sain oppaaltani patsaaseen liittyvän linkin ja sieltä selvisi, että näitä patsaita olisi kaikkiaan neljä. Tekijä on Kari-Petteri Kakko. Patsas on nimeltään  TÄNÄÄN ja tyyppi on teini-ikäinen, joka etsii sisäistä rauhaa lootusasennossa. Enpä edes huomannut, että hänellä on kuulokkeet korvilla. Ne auttavt unohtamaan ympäröivän todellisuuden.  

Tuomiokirkkoon tutustuminen hoidettiin katsomalla tätä pienoismallia. Täytyi jättää jotain ensikertaan.

Mutta Turunlinna, sillä kyllä käytiin! Olisin halunnut jäädä sinne vaikka yöksi! Kysyin yhdeltä oppaalta, onko sellaista mahdollisuutta, että saisi jäädä, mutta ei ollut. Voisihan sitä joskus kuitenkin yritää piiloutua ja niinkuin unohtua jonnekin salaiseen paikkaan. Vaikka tuonne alapuolen kuvan saarnastuoliin.

Linnassa on kaksi kappelia ja yksi kirkko. Täällä pidetään myös vihkimisiä ja on hyvin suosittu. Juhlat voisi sitten pitää vaikka Kuninkaan salissa

Linnassa ja sen ympäristössä oli viime kesänä kuvattu Mika Kaurismäen elokuvaa The Girl King. Elokuvan pukuja, asusteita, rekvisiittaa ja muuta tilpehööriä on näytteillä. Myös lavasteisiin ja pukujen valmistukseen voi tutustua (tv). Pukuja on ollut tekemässä aikamoinen lauma alan ammattilaisia ja sellaisiksi opiskelevia. Elokuva kertoo noin suurinpiirtein Ruotsin Kuningatar Kristiinasta. Kristiinaa esittää ruotsalainen Malin Buska. Kuningatar luopui kruunusta jo alle 30-vuotiaana. Odotan tätä leffaa kovasti.

Varjoja linnan kappelissa.

Nuo ikkunat ovat mielettömän kauniita!

Sitten kun tänne linnaan aletaan tehdä yövierailuja, otan huoneeksieni tuon ylimmän ikkunan.

Sain Tilkkuilolta muistoksi hauskan Aapise. Olen jo oppinut aan ja seuraavaks otan peen. Kuuntelin jo sitäki ja siellä puhuttii panaanist ja pampist. Tosi kivoja molemmat. Elämäni ensimmäisen kerran kun kuulin Heli Laaksosen lukevan runoja tuolla länsimurteella, en tajunnut mitään. En kertakaikkiaan. Ajattelin vaan, että hullu ihminen, puhuu, vaik ei osaakaan. Sittemmin ole oppinut ymmärtämään, jos puhe ei ole kamalan nopeaa. 

Kiitokset maan mainiolle oppaalleni Aapisest ja erinomaisesta seurasta ja paikkojen esittelystä. Turku on Ihan Kiva Paikka!

Kuvia ja juttuja olisi vaikka kuinka paljon, mutta

son ny täsä.

Korso

Vantaa viekoitteli minua syvemmälle ja istahdin jälleen junaan ja jatkoin aina Korsoon asti. Olen nähnyt Korso-elokuvan, mutta senkin vain siksi, että olin kutsuvieraslistalla. Se ei tehnyt minuun erityisen hyvää vaikutusta, siis Korsosta paikkana. Leffa olikin nuorisolle tarkoitettu, mutta täti-ihmisenä kestin sen kunnialla. Olihan siinä paljon hyviä koristuotteita ; )

Avoimin mielin kohti Korsoa, tämä voi olla ihan kiva paikka.

Ilmoitustaululta ei löytynyt mitään kiinnostavaa, kun joulukin on jo mennyt.

Kirpputori oli pystytetty lähelle juna-asemaa, mutta en nyt jaksanut katsoa sen tarjontaa. Eipä näyttänyt muitakaan kiinnostuneita olevan. Siirryin radan toiselle puolelle ja sieltä löytyi muutamia erimukavia kohteita. 

Ensin harpoin Lumoon, jossa on lukio, kirjasto, urheilutiloja ja oivallinen näyttelytila. Siellä ihastelin Maarit Kinnusen käsityönäyttelyä Kädellä ja sydämellä. Tilkkutöiden lisäksi Maarit on tehnyt muhkean kokoelman nalleja, semmoisia hienompia antiikkinalleja. 

Nalleja, kasseja ja laukkuja hyllykaupalla! 

Tämä Justus on niin syötävän suloinen. Pidän sen vartalon muodoista ja katseesta.

Kaikilla karhuilla on luonteensa mukainen nimi.

Koiraihmisen unelmakassi.

Portti paratiisiin.

Mitenkähän upeaa siellä paratiisissa on, kun jo portilla on näin kaunista! 

Whoopsie Daisy-työ on sekä käsin että koneella ommeltu ja käsin tikattu. Maikki on kova käsinompelija ja tikkaaja. 

Näyttely on avoinna 27.2 asti ma-pe klo 8 - 22, la 10-16 ja sunnuntaisin suljettu. Jos menee junalla, Lumo näkyy jo asemalle asti eli on ihan siinä lähellä.

Lumosta ei ollut kuin pieni liukasteltava matka tänne:

Joo, ihan taviskahvila, mutta tänään erityisen kiinnostava. Ihmisiä kuhisi oven molemmin puolin ja moni oli rajan toiselta puolelta tullut. Niin kuin minä Helsingistä ja kolme rouvaa oikein ryhmämatkan tehneinä Espoosta. No meitä veti tänne made in Korso Viikolla oli Hesarissa juttua tästä kahvilasta, jossa korsolaisten tekemiä käsitöitä olisi myytävänä. Olipa hauska tapahmuma! Myyjät oli ihan parhaita ja tuotteet myös. Hyvä idea tuoda paikallisten kädentaitajien töitä esille ja kaiken kansan nähtäville.

Hauskoja pöllötyynyjä, Converse-sukkia, sydämiä pussukoita ja ties mitä.

Saippuoita, kortteja, koruja, kulhoja ja kyniä. Tosin kynät meni loppuun ja jäin ilman.

Huovutettuja seinätauluja, tekijä tekstiiliartesaani O-Säde.

Korishemmoille ihan parhaat sukat!

Inkun ideapaja  oli paikalla kierrätyshenkisten tuotteiden kanssa. Saamani esitteen mukaan ideapajassa on monenlaisia kädentaitojen kursseja. Seuraavan kerran made in Korso on esillä Cafe Korsossa 28.3 ja 25.4.

Aika vierähtikin näissä kahdessa paikassa niin nopeasti, etten sitten muuallle ehtinyt. Paitsi asemaa kohden mennessä poikkesin ankealla Tähtitorilla. Se oli semmoinen itsepalvelukirppis.

Ei tungosta ihmisten eikä tavaroiden suhteen. Paljon tyhjiä pöytiä, mutta joku oli päättänyt laittaa pisteen kukkopillikeräilylleen ja myydä aarteensa pois.

Yleisnäkymää keskustasta. Se pisti silmään, että keskustassa on kaksi pankkiautomaattia ihan lähekkäin. Monelta kylältä ne on kadonneet. Baareja ja ravintoloita riitti myös.

Toisel puolel rataa näytti olevan uudempia kerrostaloja ja isompia kauppoja.

Mielenkiintoiset ovet. Minnekäköhän näistäkin pääsisi? Ei ainakaan paratiisiin.

Ajattelin mennä uudestaan Korsoon, mutta vasta kesällä. Silloin on varmaan kauniimpaa. Ja fillarilla voi suhailla sinne ja tänne. Vaikka junalla pääsisi nopeammin. Molempiin suuntiin.